Rakkautta sijaishuollossa

Maija Haapalan ja Miina Savolaisen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 19.12.2025 "Myös lastensuojelussa lapsilla on oikeus rakkauteen" herätti paljon keskustelua myös Kasvunpolun aikuisissa.

Kasvunpolun ideologia ja toiminta-ajatus pohjautuvat DDP-terapian (vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) ajatuksiin. Daniel A. Hughesin kehittämä teoria keskittyy kiintymyssuhteisiin sekä siihen, miten lapsen kehitys, kuva itsestä, maailmasta ja toisista ihmisistä sekä sisäinen turvallisuus rakentuvat suhteessa toisiin ihmisiin — erityisesti lähellä oleviin aikuisiin.

Mutta mitä turvallisen suhteen muodostumiseen tarvitaan?

Ja uskon, että kun aikuinen katsoo lasta tällaisella katseella — uteliaisuudella, hyväksynnällä ja empatialla — tuo katseen lämpö vaikuttaa väkisin myös aikuiseen itseensä. Syntyy välittämistä. Kiintymystä. Rakkautta.

Kasvatuksen resepti

Pelkät rajat eivät ole rakkautta

Mielipidekirjoituksen alaotsikko "Turvatonta lasta ei voi korjata pelkillä rajoilla" jäi myös kutittelemaan mieltä. "Rajat ovat rakkautta", kuuluu vanha sanonta. Ja siinä on paljon totta. Mutta ehkä olisi aika täydentää ajatusta hieman.

Kasvatuksen täydellinen resepti voisi olla lopulta hyvin yksinkertainen: kasvatuksen kaksi kättä — rajoja ja rakkautta. Niitä täytyy olla saman verran.

Pelkillä ohjeilla ja säännöillä voidaan saada lapsi toimimaan halutulla tavalla, mutta samalla lapsi voi jäädä yksin sisäisen maailmansa kanssa. Hän oppii piilottamaan sen voidakseen käyttäytyä "oikein". Pelkät rajat eivät ole rakkautta.

Kun rajat syntyvät rakkaudesta käsin, niiden tarkoitus muuttuu. Rajat alkavat rakentaa turvaa — tilaa, jossa lapsen sisäinen maailma saa vahvistua ja rakentua. Rajojen rinnalla täytyy olla lupa näyttää myös se sisäinen todellisuus, joka nuorilla näkyy usein oireiluna.

Suhde muutoksen ytimessä

Pysytkö vielä tässä?

DDP-ajattelussa juuri suhde on muutoksen ydin. Ei yksittäinen sääntö, seuraamus tai menetelmä, vaan kokemus siitä, että toinen ihminen pysyy vierellä myös silloin, kun oma maailma on kaaoksessa.

Moni traumatisoitunut lapsi ei kysy sanoilla: "Rakastatko minua?" Sen sijaan kysymys näkyy usein käytöksessä:

Kun oireilu kohdataan hyväksyvästi ja samalla luodaan juuri kyseiselle nuorelle sopivia, turvallisia rajoja, voi syntyä ympäristö, jossa sisäinen kantavuus vahvistuu rauhassa. Tällöin nuoren toimintaa alkaa ohjata vähitellen sisäinen rakenne eikä pelkkä ulkoinen kontrolli.

Pienet teot

Rakkaus sijaishuollossa on myös pieniä tekoja

Joskus elämän suuntaa muuttava hetki voi olla se, kun aikuinen valvoo kuumeisen lapsen vierellä, hoivaa ehkä pieneltä näyttävää ruhjetta tai jää läsnä olevaksi sydänsurujen keskelle.

Rakkaus on myös sitä, että muistaa pienet mutta lapselle valtavan tärkeät asiat.

Oikeus välittää

Pitäisikö myös työntekijällä olla oikeus rakkauteen?

Mielipidekirjoituksessa käytettiin sanaa "ammatillinen rakkaus". Usein nämä kaksi sanaa nähdään vastakkaisina: ammatillisuuteen ei kuulu rakkaus.

Mutta jos YK:n lapsen oikeuksien sopimus painottaa, että "jokaisella lapsella on oikeus rakkauteen ja myötätuntoiseen hoivaan", pitäisikö myös työntekijällä olla oikeus siihen, että rakkaus saa herätä? Että työntekijä saa välittää aidosti. Kiintyä turvallisesti. Antaa lämmön näkyä arjen kohtaamisissa.

Sana "rakkaus" tuntuu suomalaisessa keskustelussa usein suurelta. Olisi ehkä helpompaa puhua välittämisestä, läsnäolosta tai aidosta kohtaamisesta. Mutta kun puhutaan lapsista, joiden elämässä perusturvallisuus on usein järkkynyt monin tavoin, vähimmäinen mitä voimme tehdä, on käyttää syvintä sanaa, jonka löydämme kuvaamaan sitä, mitä lapsi tarvitsee: